Valitettavasti marsuni menehtyi eilen. Ei suinkaan yksin koppiinsa, vaan turvaan, syliini.
Kyllä mua aika paljon surettaa.

Purin kopin, ja siivosin koko huoneen, jossa marsu on asustellut viimeiset kolme vuotta. En kuule iltaisin ja öisin enää Inkun rapistelua. En enää hae sitä syliin kun katson teeveetä. En enää siivoa koppia koulun jälkeen, enkä suunnittele uusia rakennuksia ja koppeja.

Mua surettaa itse asiassa paljon.