Mut kyllä meissä on eroja, Se pitää tosi erilaisista ihmisistä, ja kaikista eniten aasialaisista, sille japani on elämä, mulle pelkkä luku-, musiikki ja kulttuurielämys, se on "raitasukkaernu ihkuaa"-tyyppi ja mä oon tällanen sukupuoliton pukeutuja.. Mut suurin ero on se, että miten me käyttäydytään,
joo, mun kaverilla on ollu oikeastikkin aika traumaattista lapsena, ja vähän vanhempanakin, mutta hän ilmaisee sen joka väliin. Se on hyvä kun osaa puhua niistä huonommistakin asioista, mutta se ensi kertaa tavattu lukiolainen kaverinkaveri ei ehkö ole oikea kohde. Hän ehkä kerää huomiota, tai ehkö ei ymmärrä missä raja kulkee. Jos mulla on ongelmia, kerron yhdelle tai kahdelle. Jos kerron ylipäänsä kellekkään.
Toinen eromeidän tavoissa on se, miten suhtautuu toisten ihmisten mielipiteisiin. Mä sivutan haukkumiset nauramalla itselleni, ja rakentavat kritiikit huomioimalla, mutta en otamalla itseeni.
Mun kaveri taas Ottaa kaiken heti itseensä, ja jos hän suuttuu, hän pyytele sen jälkeen kymmenen kertaa anteeksi, ja sen jälkeen sitten haukkuu itsensä itsekkin. Kritiikki on sama kuin haukkuminen hänelle.
Mä en piittaa kommenteista, olen tottunut niihin, mun kaveri taas itkee niistä, koska on tottunut niihin.
Mun kaveri olettaa kaikkien heti rakastavan täysiä ja koko sydämmestään häntä, ja jos niin ei olekkaan, hän syöksyy epätoivoon ja epäilee maailmaa ja jumalaa ja koko ihmiskuntaa... Mä en pahemmin odota kenenkään pitävän musta erityisesti, ihan hyvä kyllä vaan jos pitää :)
Mut ei se meitä haittaa, välillä saan tarpeekseni sen halihali pusipusi jutuista, mutta so, ainakin on mitä toisessa täydentää.
Asiasta toiseen, piirsin joskus ukkelin, tarkemmin sanottuna merenneidon, ja dässä se on:
Kommentit